Illalla Pauliina ja Susanna miettivät vielä, mistä voisivat löytää kirjeen puolikkaan. "Sinäkin aina vauvana söit kamalasti paperia. Meillä kaikki kirjeet menivät vähintään puolikkaisiin palasiin!" muisteli Pauliina tyttärensä lapsuutta. "Ai minä vai?!" järkyttyi Susanna.

Seuraavana aamuna he päättivät mennä kävelylle metsään. "Hei Sussu, onkos tuo verta vai mitä nuo pienen pienet punertavat, puuta tummemmat ruskeat läikät?" huusi Pauliina.

"Hmmm... voi olla" sanoi Susanna.

Aikansa käveltyään, Susanna istahti metsään pienen kiven päälle. Hän huomasi pienen, ryppyisen paperinpalan pilkottavan kiven alta.

"Voisiko se olla... ei ole mahdollista. Täytyy ottaa tämä paperi mukaan hotellille ja katsoa, jos se sopiisi yhteen vankilasta löytämäni paperin palasen kanssa..." mutisi Susanna.

Vaan ihmeiden aika ei ole ohi. Susanna ja Pauliina saivat riemuita uutisesta, että nämä kaksi paperin palasta ovat kuin ovatkin samaa paperia. Metsästä löydetty paperi oli jo todella kulunut, mutta siitä saa joten kuten selvää.

Matkasta koitui varsin hauska lapsillekin, tosin muut seudun lomailevat lapset eivät ole siellä murhaajaa jahtaamassa... tietääkseemme.

Tukinpyöristys oli kaikkien mielestä hauskaa. Yleensä he juoksivat tähän hotellinviereiseen puistoon aina aamiaisen jälkeen. Tosin sekin syötiin puiston pannukakkupisteellä.

Hohhoijaa. Roosa ei tosin ollut mielissään siitä, että Pauliinan ja Susannan töiden takia piti heidänkin herätä heti aurngon noustua. Ja sehän ei näin kesäaikaan tapahtunut kovin myöhään.

Mutta heillä oli kivaa :D.

"Hrr. Karmiva paikka", mietiskeli Susanna vankilan nähdessään.

"Eivätkä koplan jäsenet varmaankaan ole sen mukavampia", hän jatkoi mietiskelyä.

Tässä on koplan johtaja Jesse.

Matthrew.

Stevie.

Koplan "viihdyttäjä" Tiffany.

Susanna avasi keskustelun: "Tekonne oli hirveä, enkä mielelläni siedä katsoa teitä, mutta nyt joudun. Haluan tietää, missä loput koplan jäsenet ovat". Kuten arvata saattaa, he eivät paljastaneet sitä näin helpolla. "No mitä me siitä hyötyisimme? Kukaan ei kostaisi sitä, että menetämme 20 vuotta elämistämme ja toverimme saisivat saman kohtalon!" sanoi Stevie.

"Ette menetä niin montaa vuotta, jos tunnustatte. Voin järjestää teille lievemmän tuomion, jos kerrotte", Susanna jatkoi."Oikeuden päätös oli 20 vuotta eikä tuommoinen naikkonen saa aikaan mitään muutosta, tuomarinpökkelö ei jousta murha-asioissa!" ärähti Mattrew.

"Nainen huijaa, haluaa meidät kaikki vain vankilaan jonkun vi**n "täydellisen rikoksettoman maailman" toivossa. Emme paljasta mitään!" päätti Jesse.

"Vai niin", tokaisi Susanna, ja päätti lähteä vielä hieman tutkimaan heidän sellejään. Hän aloitti Jessen kopista. "Parempi, että istun sohvalle ja katselen siten asioita. Mitään ei ikinä löydä kun sitä tarkoituksella etsii, Mirandan sukkien kanssa käy usein niin", hän tuumi. "Onpa muhkurainen. Vaan mikäs paperinpala täällä on..."

"Ooh! Siinä on osoite. Harmi, että se on revennyt. No otan sen mukaan ja etsin lisää!"

Susanna ei vankilasta kuitenkaan löytänyt muita johtolankoja. Hän käski vartijan viedä rikolliset takaisin selleihinsä ja lähti pois.

Aamulla jatkettiin matkaa satamasta hotelliina.

Hotelli oli kiva pienhotelli, entinen yksityisasumus. Susanna päätti tehdä jotain ennen töitä. Se jokin oli sitten lintujen bongailu.

Lapset menivät retkelle siksi aikaa, kun Susanna ja Pauliina tekivät töitä.

"Mistäs aloitetaan?" kysäisi Pauliina. (Sori, unohdin laittaa katon näkyviin, tein näitä kohtauksia samalla kun mulla alkoi nousta 39 asteen kuume)."No, voisin käydä ensin vankilassa vilkaisemassa koplan kiinni jääneitä jäseniä", ehdotti Susanna. "Hyvä on, voin sillä välin itse tutkia taustoja", sanoi Pauliina. "Vaihdan vaatteet ensin. En halua, että näihin tarttuu mikä lie tupakan haju", tokaisi Susanna.

Aluksi oli mentävä laivalla, sillä kyseinen vuoristokylä oli niin pieni, että siellä ei ollut edes lentokenttää. Laiva oli vastarakennettu Jenny Line.

Koska laivalla ei vielä viotu selvitellä rikosta, piti ensin hieman rentoutua. Lahtisyreenien kotonahan on myöskin sauna ja poreamme, mutta onhan se nyt hei laivalla aivan eri asia!

Lapsilla oli hauskaa leikkipaikalla (sori toi seinä liukumäen vieressä!)

Siellä myös syötiin hyvin.

Vaan lapsilla olikin jo pian nukkumaanmenon aika.

Susanna ja Pauliina ovat niin hyviä holhoojia, että..no...jättivät lapset nukkumaan ja menivät laivan yökerhoon.

Lapset alkoivatkin jutustella. "Jännä tää reissu", tuumi Miranda. "Joo! Ei meitä ennen ole otettu työmatkoille mukaan!" hihkaisi Otso. "Sehän mua tässä just hirvittääkin. Tiedämme kyllä mitä äitimme ja isoäitimme tekevät työkseen", mutisi Roosa. "Äh, ei ne ois meit ottanu mukaan jos tää matka ois ollu vaarallinen", vastasi Miranda. "No olisivat voineet silti kertoa, mistä on kyse. Tai siis kyllähän Pauliina-mummi kertoi, mutta eivät ne suostu kertomaan meille tarkkaa suunitelmaa. Ja nytkin huitelevat jossain diskossa!" ärähti Hannele. "Niin. Heidän olisi pitänyt jäädä meidän luoksemme", sanoi Roosa hiljaa. "Eijei Roosa! En tarkoittanut sitä! Tarkoitin, että heidän olisi pitänyt ottaa meidät sinne diskoon mukaan!" sanoi Hannele. "Mentäisiinkö vakoilemaan sitä diskoa salaa?" ehdotti Otso. "Ei", sanoi Roosa. "Vain yksi meistä menee. En uskalla eikä näin iso joukko muutenkaan pysyisi salassa", hän jatkoi. "Mene sä Hannele, kun oot meistä rohkein muutenkin!" sanoi Miranda. "Okei!" sanoi Hannele varsin innoissaan.

"Wow!" ajatteli Hannele diskoon päästyään.

Vaan yhtäkkiä Susanna käänsi päänsä ja huomasi Hannelen. Hannele pinkaisi juoksuun.

Hannele ehti varoittaa muita, ja he menivät takasin sänkyihinsä. "Näin kai harhoja. Tulihan sitä viiniä juotua", tuumi Susanna.

Joten kaikki kävivät nukkumaan.